Historia

Historia

Yläkaupungin Yö syntyi lama-Suomen lapsena

1990-luvun alku oli ankeaa aikaa Suomessa. Pankkeja kaatui, yrityksiä meni nurin, moni ihminen luhistui velkataakka niskassaan tai työpaikkansa menettäneenä. Tämä näkyi karulla tavalla myös Jyväskylässä. Kauppakadun tyhjentyneisiin liiketiloihin perustettiin kirpputoreja, joissa talousloukkuun joutuneet jyväskyläläiset myivät omaisuuttaan. Kaupungin lähiöissä ravintoloita muutettiin topless-paikoiksi. Kaikki oli kaupan, rahamarkkinat vei ja ihminen vikisi. Telkkarissa laulava talonmies Sepi Kumpulainen esitti hittinsä Armotonta menoa. Lama kuristi ihmisiä ankaralla otteella mutta samalla se myös pakotti toimimaan. Pahaa oloa piti päästä purkamaan ja työttömiksi jääneillä oli aikaa harrastuksille. Härski kyykytys sai aikaan luovan vastareaktion; omaehtoinen taiteentekeminen ja kulttuuripalveluiden kysyntä lisääntyi voimakkaasti.

Yläkaupungin Yö syntyi tähän aikaan. Sen ideana oli avoin, talkoilla toteutettava kaupunkitapahtuma, joka olisi tulvillaan mielenkiintoista ohjelmaa ja joka pääsymaksuttomana tarjoaisi mahdollisimman monelle jyväskyläläiselle mahdollisuuden nauttia kulttuurista. Ja tämän idean nuori, köyhä opiskelija ja aktiivinen taiteenharrastaja Soili Puranen (nyk. Elisa Pesonen) toi yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurivaliokunnan kokoukseen alkuvuodesta 1992. Purasella oli lopulta helppo työ puhua valiokunnan Jyrock-veteraanit ja kulttuurihörhöt ideansa taakse, sillä tapahtuman järjestäminen ei käytännössä maksaisi mitään ja Puranen voisi itse toimia sen tuottajana.

Hyvin nopeasti Yläkaupungin Yöksi ristityn tapahtuman järjestämiseen lupautuivat mukaan lähes kaikki Seminaarinmäen ympäristössä toimivat kulttuuripaikat; museot ja galleriat, ravintolat ja kahvilat, yliopiston yksiköt, Kirjailijatalo, Vammaisjärjestöjen talo… Myös kaupungin taiteentekijät olivat valmiita talkoisiin: ensimmäisen Yön esiintyjiksi lupautuivat mm. Seminaarinmäen mieslaulajat, Penis From Heaven -salanimen taakse kätkeytynyt Miljoonasade, kirjailija-ohjaaja Juha Hurme, kuvanveistäjä Kimmo Schroderus sekä kymmenet muut ammatti- ja harrastajataiteilijat. Lama-Suomessa tällaiselle tapahtumalle tuntui olevan tilausta.

Huhtikuun 25. päivänä tuottaja Puranen ja ylioppilaskunnan kulttuurisihteeri Markus Latvala tekivät viimeisiä festivaalivalmisteluja ylioppilastalolla. Heitä jännitti. Löytäisivätkö jyväskyläläiset uuden tapahtuman? Miten muutaman julisteen ja monistetun ohjelmalehtisen varassa toteutettu markkinointi oli onnistunut? Tulisko keväisestä lauantaiehtoosta taianomaisen kaunis vai kylmä ja pimeä? Illan hämärtyessä alkoi alakakaupungin suunnasta virrata yhä enemmän ihmisiä Seminaarinmälle. Pian pirisi ylioppilastalolla kulttuurisihteerin lankapuhelin ensimmäisen kerran: ohjelmalehdet olivat loppuneet Kotiteollisuusmuseosta. Voisiko joku tuoda lisää? Siitä alkaen ylioppilaskunnan monistuskone sai lonksuttaa tauotta aina pikkutunneille asti. Seuraavan päivän Keskisuomalaisen otsikko hehkutti: Yläkaupungin Yöstä syntyi kulttuurisensaatio.

Vielä samana keväänä perustettiin Yläkaupungin Yö ry., joka jatkoi festivaalin järjestämistä vuodesta 1993 alkaen. Tuolloin tapahtuma siirtyi toukokuulle. Vuonna 1994 päätettiin pitää välivuosi ja yhdistyksen hallituksessa pohdittiin tapahtuman tulevaisuutta; pitäisikö Yläkaupungin Yön jatkaa vuotuisena tapahtumana vai ei? Niin yleisöltä, esiintyjiltä kuin yhteistyöorganisaatioiltakin saatu palaute oli tuolloin samansisältöinen kuin se on ollut edelleen 2010-luvulla: Yläkaupungin Yö on odotettu keväinen tapahtuma, joka avaa festivaalikesän Keski-Suomessa. Se kokoaa talkoohengen voimalla kaupunkilaiset yhteiseen kyläjuhlaan nauttimaan paikallisen kulttuurin rikkaudesta.

 

History

Yläkaupungin Yö was born during the time of recession in Finland

In the beginning of the 1990s Finland was facing difficult times. The recession strangled people with a severe grip but at the same time it also forced them to act and find solutions. People understood that depressing feelings had to be soothed, also the unemployment gave more time for hobbies. These factors have inspired a creative development, voluntary artistic creation and demand for cultural services increased sharply.

Yläkaupungin Yö was born at this time. Initial idea of its creation was an open city event, showcasing talents and a variety of interesting programs which would offer many Jyväskylä residents the opportunity to enjoy culture and also visit free of charge. And this idea was brought to the meeting of the University of jyväskylä Student Union’s Cultural  Committee by Soili Puranen (now Elisa Pesonen), a young student and active art enthusiast, in early 1992. Puranen itself acted as its producer.

Promptly, in the list of venues that were part of the event were museums and galleries, restaurants and cafés, university units, Writers’ House (Kirjailijatalo), House of Disabled People’s Organizations (Vammaisjärjestöjen). The city’s artists were also involved: Seminaarinmäen mieslaulajat, Miljoonasade, artist behind the pseudonym Penis From Heaven, author-director Juha Hurme, sculptor Kimmo Schroderus and dozens of other professional and young artists.This type of event seemed to be needed and had prospects. After all preparations were made and partnerships sealed, the event turned out to be even more successful than expected, it had a great number of visitors. Moreover, the festival was mentioned in the local newspaper Keskisuomalainen.

The same spring, Yläkaupungin Yö ry (Registered Association) was founded, its task was to organize the festival from 1993 and onwards. At that time, the event was moved to be held in May. However, in 1994, the association was considering whether the event should be held annually or not. Nevertheless, the feedback and opinion of the public, performers and partner organizations at that time was similar as in the 2010s: Yläkaupungin Yö is an expected spring event that played the role of opening the season of summer festivals in Central Finland. It is still bringing together the townspeople for a joint activity, sets up the spirit of support and enjoyment of the richness of the local culture.

 

Vanhat sivustot – Old websites