Valokuvanäyttely tutkii ihmisen katkennutta yhteyttä luontoon abstraktien valokuvien kautta.

Teokset rakentuvat hitaasti, yhteistyössä luonnon kanssa. Ne syntyvät sekä auringonvalossa ulkona että pimiön hämärässä, jossa työskentely muuttuu kuuntelemiseksi. Menetelminä on käytetty kasvipohjaisia kehitteitä, vanhentunutta valokuvapaperia ja lumen-vedoksia, jotka altistuvat kosteudelle, homeelle ja kylmyydelle.

Luonto ei näyttäydy pelkkänä aiheena, vaan osallistuvana tekijänä – se piirtää kuvapintaan oman jälkensä, omilla ehdoillaan.