Yläkaupungin Yö 16.5.2015

Monitaiteinen Yläkaupungin Yö on yksi Suomen pitkäikäisimmistä kaupunkifestivaaleista. Se järjestetään niin, että myös sen suunnitteluun ja toteutukseen pääsevät osallistumaan mahdollisimman laajalti kaikki halukkaat. Toivotamme tervetulleiksi jokaisen ikään ja muotoon katsomatta: lapsista ikäihmisiin ja yksityishenkilöistä yrityksiin!

Vuoden 2015 teemana on boheemi yläkaupunki. Yritämme tunnustella, mitä kaikkea se nykyisin voisi tarkoittaa ja mitä kaikkia ilmiöitä siihen voisikaan liittyä. Festivaali kestää noin yhden vuorokauden, aamusta aamuun.

Viime vuoden Yläkaupungin Yö keräsi ennätykselliset 30 000 kävijää ja esiintyjiä oli yhteensä noin tuhat henkilöä yli 40 tapahtumapaikassa. Ohjelmassa on tänäkin vuonna muun muassa tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, kuvataidetta, elävää musiikkia, sanataidetta, työpajoja, lastenohjelmaa, pelejä ja liikuntaa. Festivaalin esiintyjät koostuvat niin ammattitaiteilijoista kuin eri taiteenalojen harrastajistakin, ja festivaalin yhtenä ydintarkoituksena on tarjota esiintyjilleen mahdollisuus löytää uutta yleisöä. Myös lukuisat kansalaisjärjestöt, -yhdistykset ja seurat esittäytyvät tapahtumassa kukin omalla tavallaan.

Mikäli festivaali ei ole vielä tuttu, löydät siitä tietoa näiltä sivuilta ja muun muassa vuosittaisesta huhtikuussa ilmestyvästä ohjelmalehdestämme. Tuoreimman lehden löydät digitaalisena näköisversiona noin 15cm tästä lauseesta alaspäin.

Nähdään Yössä!

Terveisin,
Kyösti Ylikulju
Festivaalin toiminnanjohtaja

Festivaaliblogi

  • Vuoden 2015 ohjelma

    yy2015_banneri_iso_web

    Nyt on perjantai 24. huhtikuuta. Tänä päivänä 25 vuotta sitten Hubble-avaruusteleskooppi laukaistiin avaruuteen ja 45 vuotta sitten Gambiasta tuli tasavalta pääministeri Dawda Kairaba Jawaran noustessa presidentiksi. Vuoden 2015 kyseinen päivä tullaan muistamaan boheemin Yläkaupungin Yön ohjelman julkaisupäivänä. Kyllä, se on täällä.

    Toukokuun 16. päivä Yläkaupungin Yö valtaa Jyväskylän jalansijoinaan yli viisikymmentä (50) tapahtumapaikkaa. Jälleen luvassa on noin vuorokausi musiikkia, teatteria, elokuvaa, tanssia, urheilua ynnä muuta taidetta ja yleistä elämää. Unohtamatta tietenkään lapsille ja perheille suunnattua ohjelmakokonaisuutta.

    Koko ohjelmiston löydät täältä Yläkaupungin Yön verkkosivuilta sekä aiemmin tällä viikolla julkaistusta festivaalilehdestä. Lehtiä löytyy tällä hetkellä useimmilta tapahtumapaikoilta ja ensi viikon aikana jopa Gdanskista ja Viitasaarelta asti.

    (Yön toimitus kannustaa sinua jakamaan tietoa ohjelmistosta eteenpäin, jotta jokainen festivaalikävijä saa yhtäläisen mahdollisuuden olla hukassa).

    OHJELMISTOON PÄÄSET VAIKKAPA TÄSTÄ!

     

    Lehden taas voit lukea myös digi-diginä tästä:

  • Ystävä vuosikymmenen takaa

    Teksti ja kuva: Ville Waali

    Tänä vuonna Yläkaupungin Yössä on luvassa jotain nostalgista. Jotain säväyttävää. Jopa jotain legendaarista. Lähes vuosikausia kestäneen vuosikymmenen jälkeen Jelmu pystyttää telttalavansa jälleen kampuksen kentälle tuoden mukanaan liudan kovaakin kovempia artisteja. Teltta pistettiin vuonna 2005 nippuun ahnaasti resursseja vieneen Lutakon tanssisalin remontin vuoksi. Telttaa olikin jo vuosien varrella ehditty kysellä aika-ajoin enemmän ja vähemmän. ”Onhan tämä jälleen iso satsaus Jelmulta, niin taloudellisesti kuin työvoimallisestikin”,  Jelmun toiminnanjohtaja Jonna Paananen kertoo.

    Aikanaan telttalavalla Yläkaupungin Yössä on vieraillut artisti jos toinenkin. Esimerkiksi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus heitti ensimmäisen keikkansa Yläkaupungin Yössä juurikin Jelmun telttalavalla vuonna 1998. Lisäksi Stam1na kävi esiintymässä teltassa vuonna 2004 muun muassa Lapkon kanssa. Jokaisen bändin ura lähti noista ajoista kovaan nousukiitoon.

    Jelmun teltta

    Jonna Paananen ja Raine Pulkkinen ovat mukana toteuttamassa Jelmun teltan paluuta Yläkaupungin Yöhön.

    Kovaa menoa on luvassa siis tänäkin vuonna, kun teltan valtaa kuusi artistia. ”Tärkeintä oli löytää helvetin kovia bändejä kaikille. Valitut artistit eroavat tyylillisesti toisistaan etenkin siksi, että teltan yleisöön saadaan vaihtelevuutta”, Jelmun promoottori ja tiedottaja Raine Pulkkinen sanoo. Luvassa onkin muun muassa punkkia, räppiä ja rokkia.

    Telttaan mahtuu toiminnanjohtaja Paanasen mukaan noin 800 henkilöä. Teltan kasaaminen aamutuimaan, sen ylläpito ja valvonta vuorokauden läpeensä sekä purkaminen seuraavana päivänä rasittavat jokaista sen parissa työskentelevää. Esimerkiksi pelkkään kasaamiseen tarvitaan ainakin 20 henkeä. ”Joka kerta kun teltta on saatu purettua, tulee sellainen ei enää ikinä koskaan -fiilis. Mutta ajan kuluessa sitä saattaa unohtaa sen kaiken vaivan ja haluaa vain tuoda festarikävijöille unohtumattoman fiiliksen”, Paananen muistelee vuosikymmenen taakse.

    Entä saammeko nähdä Jelmun telttalavan seuraavan kerran vasta vuonna 2025 jälleen vuosikymmenen jälkeen? Toiminnanjohtaja hymyilee eikä sano juuta eikä jaata – ”Sitä katsotaan sitten tämän vuoden jälkeen.”

    Yläkaupungin Yö 2015 Facebookissa

     

    Jelmun teltta Yläkaupungin Yössä

    18:00 Ovet ja baari auki
    18:15 Haamu
    19:15 Relentless
    20:20 Terveet Kädet
    21:20 The Valkyrians
    22:40 Sin Cos Tan
    00:00 Nahkatakkiset Tytöt plays Dingo
    02:00 Ovet ja baari kiinni

    Levyjä soittaa DJ Soul Rokker.

  • Slim Bean – KAIKKI HAJOS, LAPSET ITKI

    Teksti: Eveliina Eronen
    Kuva: Ville Waali
    
    
    Yhtyeessä soittavat Otto "Slim Bean" Liimatainen - foot drums, slide guitar, vocals Sini "Bad Birdy" Pajunen - vocals, shaker Immo "Hound Dog" Hirvonen - 6-string banjo, harmonica, vocals Janne "Big Boiler" Peräaho - maracas, percussion, vocals Oula "King Cobra" Karppinen - saxofone, vocals

    Yhtyeessä soittavat Immo ”Hound Dog” Hirvonen, Otto ”Slim Bean” Liimatainen, Sini ”Bad Birdy” Pajunen, Janne ”Big Boiler” Peräaho sekä Oula ”King Cobra” Karppinen.

     

    Saimme kutsun haastatella Älylän Ehtoossa soittavaa Slim Bean -yhtyettä. Painavan veto-oven takaa löytyy soppi, jossa swamp-blues, punk, ska, sekä funky red-neck blues-tyyppiseksi musiikiksi lokeroitu bändi harjoittelee keikkojaan varten. Vientiä on riittänyt ja bändi on keikkaillut myös ulkomailla aina Hollantia myöten.

    Kylmästä kevätillasta on mukava etsiytyä savuisille sohville seuraamaan yksityiskeikalta tuntuvaa treeni-iltaa. Biisejä on kasassa noin tusinan verran ja bändi soittaa kunnes bändin laulajan Sini ”Bad Birdy” Pajusen ääni ei enää kestä.

    Yhtye on hakenut muotoaan ja onpa jäsenenä ollut koirakin. Tämänhetkisellä kokoonpanolla bändi on soittanut noin vuoden verran. Uusin jäsen, saksofonisti Oula ”King Cobra” Karppinen tuli bändiin tuuraajaksi, mutta on tehnyt itsestään korvaamattoman. Yhtye koostuu kenties hieman erikoisista bändisoittimista ja on erittäin viihdyttävää kuunneltavaa. Saundi on vahvaa, soitto kovalla ja yhtyeen jäsenet selvästi nauttivat esiintymisestä – aurinkolasit päässä tietysti.

    Bändin jäsenillä on kaikilla musikaalista taustaa. Historiasta löytyy oboen, ambient-synan, harmonikan sekä blues-kitaroiden soittoa. Sini on laulanut kymmenisen vuotta, äitinsä keksittyä että hän osaa laulaa. Kuten yleensäkin, äiti on ollut oikeassa. Naisesta lähtee kadehdittavan savuinen saundi. Yhtyeen ainoana naisena hänestä oltiin alkuaikoina huolissaan, ”Miten sä kestät?”. Hyvin on kestänyt ja biisien välillä on kotoisaa viettää torstai-iltaa treeniksen sohvilla. Seinillä on keikkajulisteita, rumpuja ja erilaisia naamiaisasuja. Kesken vedon katosta tipahtaa kitaran kaula.

    Uusia biisejä yhtye työstää kimpassa ja biisien synty on helppoa. Biisejä ei hiota liikaa, vaan kappaleet pääsevät keikkasoittoon vaikkeivat olisi vielä täysin valmiita. Keikalla on hyvä olla pieni vaaran tunne.

    Ikimuistoisia keikkoja riittää. Yleensä jotain hajoaa. Bändin banjotaituri Immo ”Hound Dog” Hirvonen muistelee Euroviisujen aikaan vedettyä keikkaa jossa yleisö oli seurannut kisailua televisiosta ja huusi hurmioituneena Lordin voittoa. Bändin soitto tultiin keskeyttämään.

    Otto ”Slim Bean” Liimataisen mieleen on jäänyt keikka Äänekosken jazz-viikoilla, jossa rumpalin äiti oli joutunut häpeämään puolenpäivän aikaan tapahtunutta julkista oluenjuontia. Keikalla oli hajonnut sekä oma että lainassa ollut kitara. ”KAIKKI HAJOS, LAPSET ITKI”

    Tulevaisuus näyttää sopivan kiireiseltä. Keikkaa riittää, levyä lupaillaan ja elokuussa on tulossa kiertue. Hollannin reissu on myös edessä. Bändi tahtoo ujuttaa lavameininkinsä yleisön jalkojen alle. “Kunhan saadaan jengi tanssimaan.”

    Älylän Ehtoo 11.4. Ylä-Ruthilla

    Slim Bean Facebookissa

  • Old Babies – the universal truth

    Teksti: Eveliina Eronen
    Kuva: Ville Waali

    Haastattelutilanteessa on mukana Alexin kaksi lasta ja Alex istuu pöydässä noin kaksi sekuntia kerrallaan. Sami hymyilee auvoisasti pöydän päässä. Willie saapuu paikalle aikataulusekaannuksen takia tuntia myöhemmin. Tietysti omien lastensa kanssa. Älylän Ehtooseen saapuvan Old Babiesin haastis on nopeatempoista touhua.

    Old Babies -yhtyettä ei sovi kategorisoida kovin tiukasti. Musiikissa kuuluvat vahvat, tummat saundit vaikka soittajat ovatkin valkoihoisia. Kappaleissa käsitellään universaaleja totuuksia; rytmiä, melodiaa ja runoutta.

    Old Babies

    Lapsikatraan seasta erottuvat Old Babies eli Sami Virtanen, Alex Reed ja Willie Männikkölahti.

     

    Miehet ovat tuttuja jo vuosien takaa. Alexin ja Willien The Beaten Word yhtyeeseen kaivattiin lisää melodiaa. Alex oli ehdottanut mukaan Samia vanhasta bändiprojektista. Sami on soittanut niin perinteistä kitaraa kuin omituisempiakin laitteita, enemmän ja vähemmän improvisoiden. Kolmestaan miehet ovat ehtineet pitää treenejä vain yhdet, mutta soitto soi niin hyvin että Sami kiinnitettiin luonnolliseksi lisäksi bändiin. Nimi vaihtui Old Babiesiksi. “Proper band needs a proper name”.

    Yhtye on kasattu alunperin Willien tahdosta yhdistää runoutta ja rytmiä. Miehellä onkin pitkä menneisyys runouden kanssa. Hän on osallistunut lukioikäisenä ensimmäiseen runoiltaansa lähinnä naisenkaipuu mielessään. Runo oli ollut kuulemma aivan kaamea, mutta kaipuuseen oli vastattu ja Willie oli saanut muutenkin hyvää palautetta lausunnastaan.  Tämän jälkeen hän on panostanut runoissaan myös sisältöön ja järjestääkin nykyään Halpaa kaljaa ja runoutta -runoiltoja Vakiopaineessa.

    Yläkaupungin Yöstä kaikilta löytyy monenlaisia kokemuksia. Alex on soittanut eri bändien, muun muassa Räjäyttäjien kanssa joko kovaa rokkia tai hiljaisempaa, rauhallista musiikkia. Willie tuppaa olemaan festivaaliyöt Vakiopaineessa töissä, mutta muistoista löytyy esimerkiksi surrealistinen aamukasteklubi, johon mies oli mennyt vesiselvänä suoraan töistä. Samilla on jo perinteeksi muodostunut keikkaporukka ja hyvät keikat useana vuotena Yläkaupungin Yössä ovat jääneet mieleen. Aamukasteklubi mainitaan. Muistot sulautuvat kuitenkin yhteen, eikä mikään vuosi tai yksittäinen tapahtuma välttämättä nouse esille. Kaikesta huolimatta ainutlaatuinen karnevaalitunnelma saa kiitosta.

    Älylän Ehtoon keikalta miehet odottavat energiaa, reaktioita, naisia sekä hauskanpitoa. Osittain improvisoidut biisit sekä Alexin kaulalla roikkuva rumpukeppien ja Wii-ohjainten yhdistelmä lupailevatkin erilaista musiikkielämystä.

    Älylän Ehtoo Ylä-Ruthilla 11.4.

Ohjelmalehti 2015

Yö Facebookissa